Tarinoita ja analysointeja lapsiperheen elämästä: moralistien moralisointia, mielensä pahoittamista mielensäpahoittajista ja valittamista valittamisesta.

27. maaliskuuta 2012

Vanhemmuuden korttipeli (osa 4)


Ennen kaikki oli paljon paremmin -kortti

Ennen rakennettiin kestäviä taloja ja ikuisesti toimivia televisioita. Ruokakin maistui paljon paremmalle ja ilma oli raikkaampaa. Poliitikot ja varkaat olivat herrasmiehiä. Lapset ja nuoriso käyttäytyivät nätisti ja kunnioittivat vanhempiaan.

Jokainen sukupolvi toistaa samat synnit. Laulaa tutut laulut ja tekee juuri niin kuin vanhempansa. Vaikka ovat pyhästi vannoneet, etteivät sorru siihen virteen.

Joku on joskus sanonut minulle, että maailman historian ensimmäinen kirjoitus käsitteli sitä, kuinka ennen kaikki oli paljon paremmin. Tämä todellakin on pelikortti, jonka joka ikinen vanhempi lätkäisee lastensa eteen ennemmin tai myöhemmin.

Kun huomaa muistelevansa sitä, kuinka ennen kaikki oli paremmin kuin nyt, voi myöntää itsellensä tulleensa vanhaksi. Muutosvastaisuus ja menneiden vuosien ihannointi on merkki siitä, että ihminen alkaa huomata olevansa liian hidas nykyajan menoon. Ei olekaan enää pinnalla ja in. Ei ohjaakaan sitä laivaa, jota nykyisyydeksi kutsutaan, vaan ruoriin on tarttunut joku muu. Se joku muu on nuorempi sukupolvi, jonka ohjaustaidot nyt sitten entistä kapteenia kauhistuttavat.

Kehuessaan menneisyyttä sitä tulee korostaneeksi historian positiivisia puolia ja nykyisyyden huonoja. Tulee sokeaksi hyvälle kehitykselle ja virheille, joista on otettu opiksi.

Pahinta tässä on se, että olen jo itse käyttänyt tuota korttia lukuisia kertoja. Olen muistellut lankapuhelimen hyötyjä ja kauhistellut netin hirveyksiä. Ihan kuin oikeasti haluaisin palata aikaan jolloin piti pelätä kaverille soittaessa, ettei vaan sen vanhemmat vastaisi tai aikaan, jolloin laskuja ei saanut maksaa kotikoneelta.

Olen varma, että tulen vielä lukuisia kertoja marmattamaan lapsilleni, kuinka huonosti asiat ovat nykyään. Kuinka kaikki oli ennen niin paljon paremmin. Toivon, että lapseni katsovat silloin minua armollisesti, taputtavat pään päälle ja ottavat ruorin käsistäni omiinsa ja minä saan jatkaa purjehdustani elämän merillä valittavana vapaamatkustajana.




Sarjassa aiemmin:
Kerää koko sarja!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti